Urbaani turvapaikka muutti Lilyyn

Blogissa on ollut hieman hiljaista viime aikoina. Talossa kuitenkin tapahtuu koko ajan.

Olen muuttanut blogiajatusteni kanssa Lily.fi verkkolehteen Oisko tulta? -palstalle. Bloggaan siellä sisustamisesta, kierrätyksestä ja käsitöistä ainakin seuraavan puolen vuoden ajan. Tervetuloa lukemaan sisustuksesta ja käsitöistä elämänkatsomuksellisella pohdinnalla höystettynä. Palstalta löydät varmaan tuttuja asioita Urbaanista turvapaikasta, mutta myös uutta ja ehkä pikkuisen syvällisemmin. Bloggaan palstalla lauantaisin, muut blogistiystäväni ilahduttavat lukijoita muina päivinä.

 

Siivouspäivä

Tänään sai lähteä viimeiset jouukoristeet. Niin _ maaliskuussa.  Viime viikolla otin ikkunoista joulutähdet, tänään ulkoa jouluvaloja. Sisällä kynttilänjalat nostettiin kaapin päälle. Johan tässä kohta ollaan pääsiäisessä, paaston aika jo puolessa. Lasten kanssa istutimme rairuohoa ja haimme koivunoksia vihertymään ja pajunoksia maljakkoon muuten vaan.

Tavallinen viikkosiivous toi kevään kotiin. Pienin oli aika innoissaan kantamassa tyynyjä tuulettumaan. Keskeneräinen terassi ja keskeneräiset kaiteet kantavat kuitenkin jo matot, joiden mukana tuli kevään tuoksu sisälle.

Koukkuja kansakoulusta

Ostin kirpputorilta vanhoja kansakoulun vaatekoukkuja. Isot punapäiset täydentävät koukkuvalikoimaani, johon kuuluu paljon pienempiä metallikoukkuja. Olen jostakin syystä aivan ihastunut niihin, ja huomaan hankkivani niitä yhä uudestaan kirppareilta. Sisätiloissa koukkuja ei enää alkuperäisessä käyttötarkoituksessa tarvita. Mutta ensi kesänä valmistuva autokatos saa seinilleen hauskat koukkurivistöt.

Muutaman olen saanut jo paikoilleenkin. Toinen asia, johon silmäni kiinnittyvät kirppareilla, ovat vanhat avaimet. Ne ovat aivan ihastuttavia! Olen käyttänyt niitä koruina, avaimenperinä, leluinakin niitä on ollut ja ihan vain seinällä esillä.

 

Pihan perällä lumen alla talo

Eräänä iltana tulimme kotiin myöhään yöllä. Lunta oli satanut kovin paljon. Otin kuvia tulotunnelmissa, yöllä.

Auto saatiin pihaan perä edellä. Lapset kannettiin nukkuvina sisälle ja jätettiin lumikasat Herran haltuun.  Aamulla autoa ei tosin saatu enää pihasta pois ilman apua, sillä lämpötila oli noussut plussalle ja lumi alkoi upottaa.

Lumitöitä riitti sitten pitkäksi aikaa seuraavalle päivälle ja yhä niitä on riittänyt. Alkavat tosin maistua jo vähän puulta. Moni asia on kuitenkin vaivan arvoista. Kuten se, että kotoa poissaolo tietää usein mukavia hetkiä muissa paikoissa, muiden ihmisten kanssa. Pian on taas kesä, ja näistä kasoista ei ole jälkeäkään.

Lämpöä

Talvi vain jatkuu. Kovalla pakkasella fiksu talo aavistaa pakkasen nousun ja nostaa sisälämpötilaa. Sitten taas kun ulkona lämpenee hieman, talo puolestaan viilenee, välillä liikaakin. Sitten tulee vilu ja kaivetaan villasukat ja lämmitetään takka. Vaikkei niitä välttämättä tarvittaisi. Vain tunnelman ja palavan puun tuoksun vuoksi.

Lattia kuin vesi

Monet ovat pyytäneet lisäkuvia lattiasta. Epoksilattia on yksi suosituimmista hakusanoista, joilla tähän blogiin tullaan. Käyttökokemuksiakin on paljon kyselty. Voin kertoa teille.  Meidän epoksilattia valkoisuudessaan tahraantuu helposti, mutta on helppo puhdistaa ja  puhtaana hohtaa syvänä ja kauniina. Naarmuja siihen tulee, mutta nekin kuuluvat elämään. Syvyydessään lattia on kuin vesi, joka heijastaa katsojan. Tila, jossa lattia on, on korkea. Korkeusvaikutelman lisäksi lattia tuo tilaan syvyyttä. Minä pidän siitä, että lattia ei varasta tilasta värejä, vaan antaa tilaa kaikille muille värikkäille asioille, joita ympärillä on. Valkoinen antaa kauniin pohjan kalusteille ja matoille. Vaikutelmaa no vaikea kuvata. Alla olevassa kuvassa näette vähän miten lattia heijastaa laukun takana olevaa oviaukkoa ja miten metalli toistuu valona lattiassa lasimaisesti.