Kaikki on vinksin

Kannoimme pulpetin sisään. Siinä riitti hyppelyä vähän aikaa. Eteisen seinän taulu on siskoni upea työ, suomalainen, koivu. Pidän valkoisesta epoksilattiasta, se sallii kaikki värit ja materiaalit ympärilleen, ei mistään niuhoile.

Ruotsin tuliaisina toin olohuoneen seinälle pari metallilankahyllyä. Tivoli Audiot tarvitsevat tilaa ja ilmaa, nyt saavat.

Valinten vanha lamppu paljastaa seinistä kammotuksia. Huonelämpötila on  vaihdellut ja tasaantunut vasta muuton jälkeen, eli tasoitusten ja maalausten jälkeen. Nyt nurkat alkavat kaivata taas tasoitusta ja AHL Groupin tasoittajia. He kyllä tulevat kun pyydetään. Ei ole paras ratkaisi puutalossa tasoittaa ja maalata nurkat ehyiksi. Nyt ymmärrän, miksi puutalot kannattaa paneloida sisältäkin. Ratkeamisia syntyy kun puu elää lämmön vaihtelusta.

Joulukuusen tilalle tuli Tatti

Joulukuusi viedään pois, pois.. Joulukuusi toi uuteen kotiin valmiin kodin tunnun ja tunnelman. Se myös hyvin tehokkaasti vähensi ison avaran tilan kaikua, joka  häiritsee vielä melko lailla. Uuteen kotiin asettui kuitenkin vielä yksi asukki, kissa, joka ei jättänyt kuusta rauhaan. Kuusi varisi hurjasti ja sai nyt mennä.

Aamulla tein kuusen tilalle ison maisemaikkunan eteen löydön, Tatti-pöydän. Se löytyi kirpparilta.

Oranssia maalia jäi valitilojen maalauksista niin paljon, että päätin maalata sillä vielä yhden seinän. Nyt alkaa oranssi tehostevärinä riittää (tällä erää). Muita värejä ottaisin vielä, monia. Katti Kattisen ja lasten kanssa metelinhuiskeessa väriä tulee elämästä, vaikkei visuaalisesti kaikki olisikaan kondiksessa. Visuaalinen ja muut aistimaailmat menevät sekaisin: perheen pienimmäisin sanoo tavaroiden ollessa levällään: ”täällä on tosi paljon meteliä”.

Tulipa oranssia

Jokohan nyt ollaan loppusuoralla? Ei enää ainakaan alkumetreillä. Loppua kohti tilanne ei hellitä, jännittäviä asioita riittää joka hetki rakennuksella, joka pikku hiljaa alkaa muotoutua suussakin kodiksi, sanoiksi kodista. Sähköpääkaapelia on viety sisälle muualta kuin oven kautta ja kaukolämmön käyttöönotto on venynyt tänne asti. Kaukolämpö saatiin päälle tänään ja nyt lämpöä tulee muualtakin kuin puhaltimista. Sillä tavalla tahti kiristyy ja samalla vanne aivoissa, onko kaikki kunnossa, onko kaikki hoidettu? Eihän enää yllätyksiä…

Mielenkiintoinen projekti tämä on ollutkin. Mitenhän tätä tulevaisuudessa muistelee? Näkyyköhän vain harmaata, silä tämä vuosi on ollut aivan erityisen kiireinen kaikin puolin. Väliin meni viikkoja, ettemme käyneetkään rakennuksella vaan kaikki lepäsi vastaavan mestarin ja urakoitsijoiden varassa. Toisaalta niin olikin tarkoitus, toisaalta joitakin asioita tippui kyydistä. Yksi sellainen meiltä unohtunut, tippunut, asia on valokuitukaapelin vienti tekniseen tilaan muiden kaivuutöiden yhteydessä. Miten nettityöläinen sen saattoi unohtaa? Suutarin lapsilla ei ole edelleenkään kenkiä, kevät mennään mokkuloiden varassa sitten kun ei tuota pihaa kukaan jaksa tällä lumimäärällä alkaa kaivamaan auki enää tässä vaiheessa kun muutto on viikon sisällä. Yläkuvasta muuten. Lopputöissä on vähän ideoitu, jotta edes jotenkin pysytään budjetissa: Kaidepuu portaikkoon hankittiin puutavarana ja helat päälle, maksoi muutamia kymppejä. Väri vedettiin hihasta: oranssia oli vielä jäljellä joten päätimme maalata kaiteen sillä. Enkä kadu! Näppärästi kaide olikin paikoillaa saman tien, kiitos jälleen timpurien.

Keittiö alkaa olla valmis. Liesituuletin vielä paikoilleen ja sitten siivous. Perjantaina pidetään muuten siivoustalkoot, ettäkaverit, tervetuloa siivoamaan. 🙂 Luvassa hyvää seuraa ja paljon pölyä!

Yläkerta on pyyhekoukkuja vaille valmis. Niitä merkkailin tänään maalarinteipillä, jotta työmiehet osaa kiinnittää koukut oikeisiin kohtiin. Ai niin, vaatehuone kaipaa liukuovia, ne tuleekin vasta myöhemmin, muutetaan ensin.

Yläkerran lastenhuoneeseen emme alunperin olisi laittaneet kiinteää kaappia. Tulimme kuitenkin toisiin ajatuksiin, kun lattialämmitysputkien säätöavaimet sun muut hässäkät piti piilottaa johonkin. Niinpä hankin pienen kaapin.

Vaatehuone. Tuo korkea korihylly siirrettiin jo tuulikaappiin, johon se kuului ja tuohon tilalle matalampi korihylly. Nyt on hyvä, se odottaa vain vaatteita.

Kuvassa yläkerran kylpyhuone. Ja sitten ulos, jotta voi tulla taas takaisin.

 

 

Nyt pysyy lämpö!

Hiljaista on, huoneessani hiljaista on ollut. Elämässähän on monia tärkeämpiäkin asioita kuin raksa, eikö vaan te kaikki jotka rakennatte?

Toisinaan vaan kykenee hoitamaan sen juuri akuuteimman asian, jotta työt edistyy. Muut saa odottaa, kun muu elämä painaa päälle. Nykyinen koti hoitoineen, lapset, työt, päivähoidot ja muut yhtä välttämättömät menee myös blogin edelle. Siksi täällä on vähän hiljaista ollut.

Kaukolämpö on kuitenkin jo viimein saatu liitettyä paikoilleen. Viimeinkin, tosiaan. Ja ensimmäisellä kerralla naapurin kattoon puhallettu puhallusvilla saatiin vimein oikeaan paikkaan, meille, ja nyt lämpö saattaa jo pysyä talon sisällä. Kaikessa uskomatomuudessaan tämä rakentaminen on välillä tosi hauskaa ja niin kamalaa ettei voi kun nauraa. Meidän timpurit on rautaa, AHL Groupia voimme suositella. Vastaava mestarikin on saanut hoidettua väärään paikkaan viedyt puhallusvillat ja Fortumin kaukolämpötoimituksen painostamisen niin mallikkaasti, että edelleen olemme edellä aikatauluista.

Kävinkin sitten jo loppuhäämötyksen kunniaksi kaupassa ja ostin kaikiin tiloihin pyyhekoukut. Tällaiset ylimpänä olevat oranssit, ja muutamaan tilaan mustaa:

Lisäksi kävin tilaamassa Elfan säilytysjärjestelmän vaatehuoneeseen.

Kuvia laitan, kunhan saamme jotakin uutta näkyvää aikaiseksi.

Pystytys alkaa

Eilen kävimme iltamyöhällä katsomassa tontilla tilannetta. Perustukset olivat nousseet ja talon koosta sai jo jonkinlaisen käsityksen. Eipä siihen pihaa juuri ympärille jää, mutta eipä ole sitten pihahommiakaan. Pihamme lopullinen korkeusasema on ollut hienoinen yllätys. Olemme tien lähes korkeimmalla kohdalla ja kun meille tulee täydet kaksi kerrosta niin katto hipoo juuri niitä kuusenlatvoja. Perustustöitä tehtiin viime viikolla ahkerasti, mutta emme ehtineet itse niitä juuri seurailemaan.

Tälläkin viikolla tapahtuu: talotoimitus tuli tänään Planian kautta Iin Fasadi talotehtaalta ja pystytys alkaa huomenna. Toiveissa saada huomenna viimeistään tänne jotain kuvia pystytettävästä talosta. Talo tulee Iin Fasadilta säältä suojaan valmiina. Toimitukseen sisältyy siis kantavat rakenteet, osa ovista ja kaikki ikkunat. Seinät tulevat tuulensuojalevyllä ja vuoraus tehdään valmiiksi myöhemmin.

Pähkäiltävää on riittänyt. Arkkitehdilta saimme sisätilojen työpiirustuksista toiset luonnokset, joita pitäisi alkaa käymään läpi. Graafinen linja talossa jatkuu, myös väreiltään näissäkin suunnitelmissa. Väreinä meillä on pääasiassa mustaa, valkoista ja oranssia. Nyt vaan kovat kiiltovärit alkavat tuntua liian kliinisiltä, joten voi olla että ne vielä vaihtuvat lämpimänsävyisiin vaihtoehtoihin, mutta tuo musta-valko-oranssi väripaletti säilyy. Ja mietinnässä on jonkin pehmeän sävyn lisääminen palettiin…mikä se olisi?

Muutoksia on tullut myös koko urakan jatkoon. Emme ole enää Zekata Oy:n asiakkaita, sillä vastaava mestarimme ja projektinjohtajamme perusti oman yrityksen, Mestariluotsi Oy:n. Asiakkuus jatkuu samanlaisena, ja luottamus asioiden etenemiseen ilman meidän aktiivista huolehtimista on edelleen vahva. Asiakaspalvelukin on parantunut, joten ei huono vaihto. Ja mikä parasta, sama henkilö jatkaa projektinjohdossa, joten mitään asioiden siirroista johtuvia hidastuksia ei ole.