Paikka päivässä

Kesähelteellä ei innosta siivous. Siksi olen ajatellut hoitaa kesäsiivoukset sellaisella periaatteella, että paikka päivässä puhtaaksi ja kauniiksi. Silloin on joka päivä kodissa ainakin yksi kaunis paikka, jossa tulee hyvälle tuulelle, ja jossa mieli lepää. Joskus se on makuuhuone, joskus keittiö, toisinaan vessa tai eteinen. Minun mieleni nimittäin lepää kauniissa ja raikkaassa. Kun yksi paikka suo mielenrauhan, muut saa olla vapaasti kaaoksessa: piha, eteiset tai pyykkivuoret. Mäntysuovantuoksuinen räsymatto löytyi tänään eteiseemme kirpparilta ja samalla siistiytyi eteinen.

Soppi portaiden alla sai tänään verhon, rullaverhon. Nyt kelpaa lasten ja rauhaakaipaavien vetäytyä omaan hiljaisuuteen pehmeään koppiin ja vaikka runoilla seinään.

Yläkerran kylpyhuone on jo lähes laatoitettu. Takaseinässä on RTV:n keraamista laattaa, Metallic Copperia. Pitkillä sivuseinillä on Pukkilan valkoista isoa peruslaattaa. Saumaukset vielä puuttuvat: takaseinä saumataan mustalla ja muut seinät valkoisella.

Porrasrungot ovat valmiit, vaikkakin vaaralliset. Kaide puuttuu.

valoistumista

Eilisen jälkeen oli tapahtunut paljon. Aamulla mennessäni rakennukselle suurin osa seinistä oli maalattu ja portaiden tekijät tulivat paikalle kanssani yhtä aikaa. Portaiden mitoituksessa olikin siinä säätämistä, kun askelmitat eivät kuvien ja todellisuuden kanssa täsmänneet. Iltapäivällä kävin ottamassa tämän kuvan: päivässä edistystä oli tapahtunut vain vähän. Mutta toisaalta, tuumimiseen ja mittaamiseen menee aikaa, parempi tehdä kerralla kunnolliset, kuin tyytyä johonkin pikaratkaisuun. Ja onni tässäkin; meillä on portaiden teosta urakkasopimus. Tuumitut tunnit eivät ole pois meidän pussista.

Portaat ovat kuitenkin jo kovasti tarpeen, sillä laattoja sun muuta raskasta kuljetettavaa on vähän työlästä kuljettaa yläkertaan näitä tikkaita pitkin. Kuvan alareunan aukko eteiseen, ylhäällä oleva aukko sulkeutuu lasilla loppvaiheessa. Yläkerran aulasta on sitten lasinläpinäkymä olohuoneeseen.

Tässä yläkerran kylpyhuone, vaiheessa.

Yläkerran iso makuuhuone on saanut pohjamaalinsa. Ikkunan eteen tulee taso laatikostoineen, ovi vie vaatehuoneeseen.

Piha on viimein oikeassa korossaan ja salaojat paikoillaan. Salaojitus oli homma, jolle ei ollut löytyä tekijää. Usein se tehdään itse, sen verran yksikertainen homma kai, ettei kaivuria meinannut siihen työhön liietä. Kun sitten viimein saimme kaivurimiehen paikalle, tajusimme, että sähkön tonttikeskus on väliakaisessa paikassa ja uhkaa nyt jäädä tuohon etuoven viereen vaikkei siihen missään nimessä kuulu. Sähköurakoitsijalla on ollut melko lailla tietokatkoja, eivät oikein itsekään tiedä, mitä ovat luvanneet ja puhuneet. Tonttikeskus pitää vielä siirtää ja se tietää vielä yhtä kaivamiskertaa pihalla. Joskus tuntuu, että voisi olla itse vähän enemmän valvomassa rakennuksella töiden edistymistä, jotta kaikki tieto kulkisi kuten pitää. Tämä työ on ulkoistettu ja siitä me maksetaan, ehkä olemme vähän kilttejä kun emme enempää valita vaikka hommat ei aina mene ihan putkeen. Sanomista olisi ja on ollut aina vähän väliä.