Tulipa oranssia

Jokohan nyt ollaan loppusuoralla? Ei enää ainakaan alkumetreillä. Loppua kohti tilanne ei hellitä, jännittäviä asioita riittää joka hetki rakennuksella, joka pikku hiljaa alkaa muotoutua suussakin kodiksi, sanoiksi kodista. Sähköpääkaapelia on viety sisälle muualta kuin oven kautta ja kaukolämmön käyttöönotto on venynyt tänne asti. Kaukolämpö saatiin päälle tänään ja nyt lämpöä tulee muualtakin kuin puhaltimista. Sillä tavalla tahti kiristyy ja samalla vanne aivoissa, onko kaikki kunnossa, onko kaikki hoidettu? Eihän enää yllätyksiä…

Mielenkiintoinen projekti tämä on ollutkin. Mitenhän tätä tulevaisuudessa muistelee? Näkyyköhän vain harmaata, silä tämä vuosi on ollut aivan erityisen kiireinen kaikin puolin. Väliin meni viikkoja, ettemme käyneetkään rakennuksella vaan kaikki lepäsi vastaavan mestarin ja urakoitsijoiden varassa. Toisaalta niin olikin tarkoitus, toisaalta joitakin asioita tippui kyydistä. Yksi sellainen meiltä unohtunut, tippunut, asia on valokuitukaapelin vienti tekniseen tilaan muiden kaivuutöiden yhteydessä. Miten nettityöläinen sen saattoi unohtaa? Suutarin lapsilla ei ole edelleenkään kenkiä, kevät mennään mokkuloiden varassa sitten kun ei tuota pihaa kukaan jaksa tällä lumimäärällä alkaa kaivamaan auki enää tässä vaiheessa kun muutto on viikon sisällä. Yläkuvasta muuten. Lopputöissä on vähän ideoitu, jotta edes jotenkin pysytään budjetissa: Kaidepuu portaikkoon hankittiin puutavarana ja helat päälle, maksoi muutamia kymppejä. Väri vedettiin hihasta: oranssia oli vielä jäljellä joten päätimme maalata kaiteen sillä. Enkä kadu! Näppärästi kaide olikin paikoillaa saman tien, kiitos jälleen timpurien.

Keittiö alkaa olla valmis. Liesituuletin vielä paikoilleen ja sitten siivous. Perjantaina pidetään muuten siivoustalkoot, ettäkaverit, tervetuloa siivoamaan. 🙂 Luvassa hyvää seuraa ja paljon pölyä!

Yläkerta on pyyhekoukkuja vaille valmis. Niitä merkkailin tänään maalarinteipillä, jotta työmiehet osaa kiinnittää koukut oikeisiin kohtiin. Ai niin, vaatehuone kaipaa liukuovia, ne tuleekin vasta myöhemmin, muutetaan ensin.

Yläkerran lastenhuoneeseen emme alunperin olisi laittaneet kiinteää kaappia. Tulimme kuitenkin toisiin ajatuksiin, kun lattialämmitysputkien säätöavaimet sun muut hässäkät piti piilottaa johonkin. Niinpä hankin pienen kaapin.

Vaatehuone. Tuo korkea korihylly siirrettiin jo tuulikaappiin, johon se kuului ja tuohon tilalle matalampi korihylly. Nyt on hyvä, se odottaa vain vaatteita.

Kuvassa yläkerran kylpyhuone. Ja sitten ulos, jotta voi tulla taas takaisin.

 

 

Tontilla oli työmuurahaisia

Aamulla käväisin pikaisesti tontilla katsomassa miten siellä asiat edistyy. Yllätys oli todella postiivinen, kun huomasin, että siellä olivat paikalla sähkötoimittaja ja perustusurakoitsija, jotka olivat jo aloitelleet urakkaa. Soraa leviteltiin ja putket oli vedetty  tulevien perustusten sisäpuolelle.  Näin sen pitää mennäkin. Ensi viikolla sitten ne perustukset.

Naapurustossa kävi myös kova kuhina, niin monta urakkaa siinä on nyt yhtä aikaa kesken. Onneksi on samoja toimittajia ja urakoitsijoitakin valittu, niin he saavat tehostettua käyntejä ja homma etenee kaikilla. Se onkin hyvä, että nyt kaikki rakentavat yhtä aikaa, ja sitten kun päästään muuttamaan, niin muillakin on urakat loppusuoralla. Ei tarvitse enää asumisvaiheessa kärsiä työmaamelusta ja vaaroista. Meillä on tiheään asuttu alue, ja pienet tontit, niin turhaa tilaa ei tässä rakenusvaiheessakaan tonteilla ole. Yhtäaikaisesta rakennuksesta on nyt jo ollutkin hyötyä kustannuksissa. Maatyöt tehtiin yhdellä urakoitsijalla kuudelle tontille. Yhdellä jos toisella oli räjäyteltävää ja toisilla taas täytettävää, niin hyötyjä saatiin.

Kuvia tontista tulee taas, kunhan kameran kanssa sinne menen.