Koukkuja kansakoulusta

Ostin kirpputorilta vanhoja kansakoulun vaatekoukkuja. Isot punapäiset täydentävät koukkuvalikoimaani, johon kuuluu paljon pienempiä metallikoukkuja. Olen jostakin syystä aivan ihastunut niihin, ja huomaan hankkivani niitä yhä uudestaan kirppareilta. Sisätiloissa koukkuja ei enää alkuperäisessä käyttötarkoituksessa tarvita. Mutta ensi kesänä valmistuva autokatos saa seinilleen hauskat koukkurivistöt.

Muutaman olen saanut jo paikoilleenkin. Toinen asia, johon silmäni kiinnittyvät kirppareilla, ovat vanhat avaimet. Ne ovat aivan ihastuttavia! Olen käyttänyt niitä koruina, avaimenperinä, leluinakin niitä on ollut ja ihan vain seinällä esillä.

 

Julkisivutöitä

Julkisivut ovat alkaneet saada vaatetta ylleen. Pohjamaalattu puutavaratoimitus tuli nopeasti Puumestalta Keravalta ja se on alkanut päätyä jo se lopulliseen paikkaansa. Valkoinen paksumpi paneeli maalataan vielä päälle Tkkurilan peittävällä maalilla, sävyllä F448 Lootus, joka on hieman kermainen valkoinen.  Koristepaneeli tulee sitten tuohon viereen keltaisella Teknos Woodexin sävyllä 1803, joka on keltaisenruskea kuultosävy. Tällä hetkellä sitä on jo seinässä, mutta kuvaaja ei ehtinyt vielä siitä kuvaa saada. Tänään olin innokkaana jo maalikaupassa, jotta samoilla rakennustelineillä saisimme ensimmäisen maalikerroksen puun pintaan ennen syksyä. Täytyy hieman ensin odottaa, että kaikki alapellitykset ja listat ja muut ovat valmiina, ennen kuin pääsee maalaamaan.

Yläkuvissa näkyy sisäänkäynnin katos, joka on pieni syvennys talon etupuolella. Jos katsot hyvin tarkkaan ylintä kuvaa, huomaat, että kaikki ei siinä ole nyt ihan kohdallaan. Alta katsottuna yläkerran lattiasta paistavat lattialämmitysputket. Eristeet, muovit, alakatot jne tähän lisätään nyt vähän hassussa vaiheessa, talotehtaalla ei tuon kohdan suunnittelu ole nyt mennyt aivan putkeen. Lipan päälle tulee yläkertaan pitkänmallinen vaatehuone, ja nämä putket kuuluu siihen lattiaan. Kammottava näky kuulemma kuitenkin piakkoin hoidetaan…

Joitakin tällaisia ihmettelyn aiheita on matkan varrela eteen tullut, kuten aiemmassa postauksessanikin jo kerroin. Kai ne kuuluvat asiaan. Olen kyllä erittäin tyytyväinen siihen, että otimme vastaavan mestarin palvelun, jossa vastaava mestari hoitaa reklamatiot, uusintatyöt, kilpailtukset jne, sillä tällaisella tavallisella pulliaisella ei saattaisi kaikkeen soitteluun ja neuvotteluun ja vaatimiseen riittää pinna.

Lapsetkin ovat useaan otteeseen käyneet ihmetteleässä töiden ja oman uuden kodin edistymistä. Sisällä talossa seinät alkavat olla levytettyinä. Sähkömiehen käynnin jälkeen loputkin seinät saadaan kiinni, samoin alakatot. Nyt alkaa loppujen ovien tilaamisella ja keittiön, kalusteiden,  kiinteiden valaisimien, laattojen ja seinien valitsemisella olla jo hoppu. Kaikki tämä on vielä tekemättä.

Kasvanutta seinää

”Tähän se on nyt kasvanut” sanoi kuusivuotias, kun kävimme tontilla kuvaamassa hetki sitten. Ikään kuin se olisi itsestään siihen  noussut. Ensimmänen kerros on nyt pystyssä, ja huomenna nousee toinen kerros.

Saimme lainata naapurin rakennustelineitä, jotta pääsimme kuvaamaan koko taloa ylhäältä päin. Toinen kerros tulee siis vielä etuosaan päälle, takaosassa ollaan jo lopullisessa korkeudessa. Olohuone tulee taakse ja se on korkeaa tilaa. Kuvat on otettu pohjoisesta ja itäsuunnasta, etelä-länsi seinä oli vielä täynnä elementtejä, joten sinne ei päässyt. Siellä sivulla on myös isoimmat ikkunat, ja ne eivät nyt näy tähän.

Tässä tunnelmaa ilta-auringon valossa. Kuvat aikajärjestyksessä. Pari ensimmäistä on päivältä, kun seiniä nosteltiin paikoilleen.

Huomenna toinen kerros.