Ikiaikainen kestävän taju

Huomaamme palaavamme uuden talon rakentajina aina uudelleen saman kysymyksen äärelle: miten saamme uuteen taloon rosoa ja tunnelmaa eletystä elämästä, jota tässä talossa ei ole koskaan vielä eletty? Miten tuoda mukaan kansanperinnettä, muistoja ja kuluneisuuttakin taloon, joka on uusi? ja vielä niin, että se olisi uskottavaa ja silti modernia?

Yksi vastaus on pintamateriaalit. Onko se jokin teologin risti tai menneen taju, että kaipaa ikiaikaisuutta, mennyttäkin? Siksi kulunut pinta viehättää, kuten ruoste tai hapettunut metalli, kivi, puu ja kulunut maali. Huomaamme, että pinnat, jotka miellyttävät, tuovat mieleen kummallisesti vanhat kirkot. Kuten tämä laatta:

Laatan koko on 30x60cm ja se sopisi kylpyhuoneen seiniin. Toinen yhtä upea laatta on tämä:

Arkkitehdin näkemys meidän kodista on ollut melkoisen mustavalkoinen. Laattaehdotukset olivat mustaa ja valkoista, mutta ei se meille oikein sovi. Elämä on harmaan ja ruskean sävyjä täynnä, ja saa olla vähän oranssiakin!