Elämä kulkee mukana talosta toiseen

SyksyOmaa kotia rakennuttaessa, uuteen ympäristöön mentäessä haluaa tarttua kiinni vanhaan, tuttuun, rakkaaseen. En tunnista itsessäni tarvetta aloittaa puhtaalta pöydältä niin, että kaikki olisi uutta, puhtoista ja koskematonta. Niin ihmiselämässä kuin sisustuksessa jäljet jäävät  ja muuttavat elämää, vaikka on mahdollisuus aloittaa aina alusta. Oman historian tunnustaminen ja mukana kuljettaminen vaatii elämän kerroksellisuuden näkemistä. Muistot kulkevat mukana tavaroissa, taiteessa ja kirjoissa, eikä ole maailmaa uhkaavaa materialismia tunnustaa tämä. Ihminen tarvitsee tarttumapintoja.  Tähän kirjotukseen keräsin muutamia kuvia nykyisestä kodistamme.  Yllä kuvassa kotikaupunkimme taiteilijan Helmiriitta Honkasen maalaus  Syksy sekä itse rautalangasta muotoilemani kynttiläkruunu. Sitä on poltettu kerran, jouluna. Kynttiläkruunuu on punottu erään äitiyslomani aikainen kaipuu väreihin ja elämän moninaisuuteen yhtä aikaa.

valoja1950-luvun vanhan valkoisen keittiönkaapin päälle on koottu lahjaksi saatuja ja kirpputoreilta löydettyjä kynttilänjalkoja. Jostakin syystä mieheni sai valmistuttaan yliopistosta useita kynttilänjalkoja, hopeisia ja lasisia. Kynttilänjalka teologin vertauskuvana on osuva. Lahjaksi saadut kynttilänjalat ovat paitsi kauniita, myös muistuttavat siitä tuesta, jota lahjan antaja osoittaa uudessa tilanteessa. Nämä vanhat ja uudemmat kynttilänjalat viedään myös uuteen kotiin terveisinä elämänvalosta. Kynttilöitä viedään usein lahjaksi  tupaantuliaisiin, sama ajatus valon tuomisesta uuteen kotiin tai portinpieleen kuin ilmoittamaan: täällä on elämää!

Kynttilänjalka kannattelee kodissakin luonnovaloa, joka meillä toimii joskus rauhanvalona lasten kanssa ruokaillessa. Siksi ruokapöydässä on kesät talvet vähintään yksi kynttilä.

rauhanvalo

Arkkitehtuurista

Arkkitehdin työtä ei kai ole vielä tarpeeksi kehuttu täällä. Miksi emme kehuisi, kun olemme olleet tyytyväisiä Tappun työhön. Talon edistyessä alamme tajuta monia niitä ideoita, joita arkkitehdillamme oli talon suunnitteluvaiheessa. Silloin ne kyllä kuultiin, mutta nyt ne tajutaan uudella tavalla, kun ne näkyvät. Yksi tällainen arkkitehtimme hieno ajatus oli valon kulkeminen talossa. Ulko-ovelta sisään tullessa avautuu suoraan edessä näkymä ulos takapihalle talon läpi. Samoin pukuhuoneen ovelta sisään tullessa näkyy suorassa linjassa talon läpi sivupihalle. Vaikka talon pohja-ala on jokseenkin pieni, valon vapaa kulkeminen tilojen läpi antaa sille väljyyttä ja tilan tuntua, ja luo kivoja suoria linjoja pohjaan. Aamu-auringosta ilta-aurinkoon valo pääsee kulkemaan talon läpi eri suunnissa.

Tästä valon kulkemisesta saimmekin eräänä päivänä ajatuksen tukea sitä yhtenäisellä lattialla. Meidän saarnipohdinnat ovat menneet taas uusiksi, sillä nyt vuorossa on innostus epoksilattioista. Samaa lattiaa voisi laittaa kosteisiin ja kuiviin tiloihin, kosteisiin tiloihin kylläkin karhennettuna. Valkoinen epoksilattia on törkeän hieno.  Ja taitaa sitä paisti jäädä hinnaltaankin edullisemmaksi kuin yksisauvainen lautaparketti niiden tiedustelujen perusteella joita olemme tehneet. Yläkerta olisi sitten intiimimpi tila makuuhuoneineen, sinne voisi laittaa saarniparketin. Myös olohuoneesta yläkertaan nousevat portaat  voisi päällystää tällä samalla parketilla.

Joitakin sisitukseen liittyviä juttuja on nyt jo päätetty näiden pohdintojen lisäksi. Valitsimme halogeenit ja kiinteät valaisimet, sekä seinälamput portaikkoon ja ulkoseiniin. Tässä muutamia valintoja: Philipsin ecomoods ylös- ja alaspäin valaisevat seinävalot tulevat portaikon seinään.

Keittiön saarekkeen päälle tulee Turkulaisen Nollanollan Raita valaisin, joka on jo nykyisessä kodissa:

Ulkoseiniin tulee Massiven  Dover valaisimet.(toiseksi alin kuva)

Muualle sitten valkoisia pyöreitä upotettavia halogeenivaloja, sekä pintaan asennettavia valkoisia pyöreitä kantikkaita plafondeja.

Muidenkin blogeja tulee luettua. Tässä yksi mielenkiintoinen:

http://scandinavianretreat.blogspot.com/